Jouluni sujui nykyään jo perinteeksi muotoutuneeseen tapaan. Tämä oli toinen jouluni selvinpäin. Jouluaaton ja osan joulupäivää vietin äitini luona. Äitini asuu nykyään tehostetun asumisen palvelutalossa, eikä pysty enää itse liikkumaan.
Tapaninpäivänä tulivat tyttäreni luokseni. Vanhin tuli miehensä ja koiransa kanssa ja nuorempi ensimmäisen lapsenlapsen kanssa. Oli erittäin mukavaa olla ns. perhepiirissä yhdessä, vaikka poikani puuttuikin porukasta. Meidän joulukuvioihin kuului yhdessäolo, syönti ja lahjat. Ehdottomasti minulle tärkeimmäksi asiaksi muodostui tyttäreni ja lapsenlapseni tekemä joulukortti, mihin oli kirjoitettu normaalien joulutoivotusten lisäksi jälkikirjoitus.
Tässä siitä suora lainaus: ”On ollut kiva saada isä ”takaisin” vaikka onkin vaikea sanoa ääneen ”. Tämä lause tyttäreltä, joka on ainakin ulospäin näyttänyt eniten kärsineen juomisestani. Tämä pieni lause sai ihan vedet silmiini ja sen voimin jaksaa taas paremmin eteenpäin selvää elämää.
Lisäksi se auttaa minua ymmärtämään, kuinka paljon juomiseni on lapsiini (varmasti heihin kaikkiin kolmeen) vaikuttanut ja aiheuttanut heissä huolta, mitä lapsen ei kuuluisi kokea.
